(Vapaan) tahdon kiistäminen on perätöntä ”eurotiedettä”

Sydämellinen separatisti / Susanna Kaukinen … kirjoittelee blogissaan asiasta, josta ei tiedä yhtään mitään. Kaukinen on surffannut monissa poliittiusissa liikkeissä, mutta ollut tästä asiasta, joka on ideologista perusasiaa, samaa mieltä kuin nytkin.

http://anarkisti.vuodatus.net/lue/2016/03/vapaa-tahto-ei-sellaista-ole
Perjantai, 18. maaliskuu 2016

Vapaa tahto? Ei sellaista ole!

Tykkään kovasti noin 80-90% youtube-videoista, joita Stefan Molyneux tekee. Tänään on yksi niistä tapauksista, kun mies mielestäni lähinnä höpötti apologioita vapaan tahdon puolesta.

https://www.youtube.com/watch?v=Ha3r4BlGcBw

Mitäkö tarkoitan, kun sanon, että vapaata tahtoa ei ole?

Selitän sen ensin esimerkin kautta, niin asia on helpompi käsittää: ajattele, että siirryt ajassa 10 minuuttia taaksepäin. Olet sama sinä kuin 10 minuuttia sitten, samassa paikassa, samalla elämänkokemuksella, kaikin tavoin sama.
Väitän, että jos saat ympäristöstäsi samat syötteet kuin oikeasti sait viimeisen 10 minuutin aikana, toimit aivan samoin kuin oikeastikin tulit toimineeksi viimeisen 10 minuutin aikana. ”

RK: Näin ei ole asian laita, ja koko kysymys on väärin asetettu: ”loogisen surffin” tässä vaiheessa elimistö on ”absoluuttisesti eristetty” kaikesta muusta mm. fysikaalisesta todellisuudesta (kun taas toisessa paikassa ”todistellaan” sillä, että sitä muka ei voisi MITENKÄÄN, edes suhteellisesti erottaa tästä): Esimerkiksi elimistö, mm. hermostokin ITSEKIN SYÖTTÄÄ (ja ottaa vastaan sisäisesti) eikä vain ota vastaan ulkoisesti!

Nyt me EMME voi LOOGISESTI OLETTAA, että myös SISÄINEN SYÖTE OLISI TASAN SAMAA, sillä silloin olisimme OLETTANEET SEN, mitä muka vasta ollaan olevinaan TODISTAMASSA!

(LOGIIKAN PUOLESTA tässä tapauksessa kyllä voidaan olettaa, että kaikki ULKONEN SYÖTE toistuisi samanlaisena, vaikka tiedämmekin, että sellainen on mahdotonta, mutta TUO MAHDOTTOMUUS/luvattomuus, on FYSIKAALISTA, FAKTUAALISTA eikä loogista. Täss’hän ei ulkoisen syötteen ominaisuuksista oleteta, eikä ”todisteta” mitään muuta kuin että se on juuri ULKOISTA. Tässä yhteydessä ei nyt erikseen tarvitse välittää siitäkään, että ’sisäinen ja ulkoinen’ ovat erottamattomia dialektisia eivätkä muodollisloogisia vastakohtia, eikä tämä fakta myöskään estä meitä jossakin ajatuskokeessa olettamasta jotakin nimenomaan ULKOISTA KOSKIEN, ja siirtämällä siinä yhteydessä ”ongelmat” sen ’sisäisen’ piiriin!)

SK: ” Tätä kantaa vastaan on monenlaisia argumentteja. Mielestäni niistä mitkään eivät kestä tarkempaa tarkastelua. Otan niistä muutaman esille kohta, mutta sanon ensin, että kyllä, mielestäni ihminen on vain osa sitä samaa kaikkeutta mitä kaikki muukin. ”

RK: Kaukisella on ensinnäkin läpikotaisin väärä käsitys sen todellisuuden luonteesta: pelkästään KAAOSLAIT sekä alkeishiukkasprosessien todennäköisyysluonne kumpikin erikseen riittävät kumoamaan LAPLACEN determinismin. Matemaatikko, akateemikko Napoleonin sisäministeri, markiisi Pierre Simon ”Naisten Laillinen Kunniamurha” de Laplacen ”maailma” oli LINEAARINEN MATEMATIIKKOKONE. ja sitähän se EI OLE, eikä ”matematiikkakone” ylipäätäänkään, kuten esimerkiksi Yrjö Ahmavaara luuli, vaikka samalla todistimi laplacelaista determinismiä vastaan.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/kansan-aani-huruproffakaverukset-ahmavaara-ja-vanhanen

SK: ” Kyllä, olen sitä mieltä, että ihminen on sikäli deterministinen, että tavallaan voi ajatella, että tähän pisteeseen missä sinä olet juuri nyt on tultu sattumuksien ja taipumusten kautta – siis tavallaan niin, että maailman synnystä saakka asiat ovat tapahtuneet samalla tavalla kuin loputon domino-jono kaatuisi yksi kerrallaan aina seuraavan dominon päälle ja sitten nyt ollaan tässä hetkessä ja eräällä tavalla seuraavan dominopalikan kaatuminen on jo viritetty. ”

RK: ”Kuka” tai ”Mikä” sellaisen ”JO OLEMASSA OLLEEN DOMINOJONON” on ”virittänyt”!?

Susannan ”determinismi” tai mennä olennaisesti VAIKEAMMAKSI ja ”mystisemmäksi” kuin suinkaan mikään ”luomisteoria”!!!!

SK: ” Olen ainakin toistaiseksi varsin vakuuttunut siis siitä, että ihminen ei poikkea olennaisesti mistään muusta luontokappaleesta. ”

RK: Susannalla on olennaisesti aivan väärä käsitys KAIKISTA luontokappaleista!

Susannan argumentointi ei suuntaudu vain ”vapaata tahtoa”, vaan KAIKKEA tahtoa, ja kaikkea TIETOISTA PÄÄTÖKSENTEKOA VASTAAN.

SK: ”Mutta katsotaan niitä vastaväitteitä. Molyneux nosti esiin sen, että jos uskoo kuten minä ja on n.s. deterministi, vapauttaa itsensä kaikesta moraalisesta vastuusta ja determinismi on paha asia. ”

RK: On muutakin determinismiä kuin laplacelaista, joka on kaikin puolin perättömäksi todistettua mualla kuin eksaktien tieteiden IDEALISOITUJEN OBJEKTIEN rajallisissa laskentamalleissa. Determinimi on PERIAATE, joka sanoo, että ilmiöt ovat lainalaisissa suhteissa toisiinsa. Laplacelainen determinismi on toinen ääripää. Toinen sellainen on (yhtä?) hypoteettinen ns. RUNSAUDEN PERIAATE, ja sanoo, että ”kaikki sellainen, mitä mitä mukään luonnalaki EI ESTÄ, toteutuu joskus jossakin”.

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Determinism

” SK: Noh, en ole tuosta samaa mieltä, mutta jos vaikka olisikin, ei sillä olisi mitään merkitystä. Jos – ja kun mielestäni – determinismi on totta, ei sillä ole mitään merkitystä onko sillä hyviä, huonoja, moraalisia tai epämoraalisia seurauksia. ”

RK: ”Mölinöö” ei välttämättä käytä noita huonoja seurauksia TOTUUSKRITEERINÄ sellaisenaan, vaan hän MUISTUTTAA katsojaa/lukijaa noista seurauksista, jotta tämä voi paremmin verrata eri teorioita omaan kokemukseensa.

SK: ” Tosiasioita – sitä miten asiat todella ovat – ei voida päätellä siitä, miten niiden toivottaisiin olevan. ”

JAA EI ”VOIDA”! Jos noin ei voitaisi lainkaan tehdä, missään suunnitelmallisessa, esimerkiksi teknisessä toiminnassa (esimerkiksi Susannan töikseen tekemässä tietokoneohjelmoinnissakaan!) ei olisi mitään järkeä eikä tolkkua, eikä TOSIASIOILLA eikä TOSILLA TEORIOILLA olisi mitääm merkitystä!

Erään porvarillisen filosofian suuntauksen POSITIVISMIN aksiooma on, että TOSIASIALAUSEISTA ei voi (LUONNON)TIETEELLISESTI (SCIENTIFICALLY) johtaa ARVOLAUSEISTA, mikä on sikäli tottakin, että ARVOJA JOHDETAAN AINA YHTEISKUNNALLISESTI…

”Kaukislainen ääripositivismi” perustuu ennen kaikkea RIVILLE KÄÄNNÖSVIRHEITÄ englannista suomeen.

Viittaan tässä Yrjö Ahmavaaran antipositivismiin (linkki yllä), vaikka sekin perustuu ”matematiikkakonemaailmalle” (joka kuitenkin sallii myös epälineaariset ilmiöt tosin kuin Laplacen _maailma).
Sitä suuremmalla syyllä se pitää paikkansa todellisessa maailmassa!

SK: ” Siis: moraalinen argumentti on pätemätön. Joku asia voi olla totta, vaikka sillä olisi epätoivotut seuraukset ja vastaavasti jotain asiaa ei voi väittää epätodeksi sen takia, ettei pidä sen seurauksista.
Toinen vastaväite on se, että miten sitten ihminen voi tehdä päätöksiä ja kokea tekevänsä päätöksiä, jos päätökset ovat ennaltamäärättyjä? Miten ihminen voi muuttaa mieltään, eikö deterministisessä oletuksessa ihmisen mielipiteiden pitäisi pysyä samoina? ”

RK: Eli että ne psyykkiset operaatiot EIVÄT OLE PÄÄTÖKSIÄ, tietosia psyykkisiä VALINTOJA OLLENKAAN, vaan (esimerkiksi) REAGOINTIA kunkinhetkisen ärsykehierarkian mukaan kuten eläimillä? Eikä missään koko universumissa ole ”oikeita päätöksiä”, ellei sitten ole ”jumalaa, jolla on vapaa tahto”, vaikka ihmisellä sellaista ei ole. Tässä tullaan mielenkiintoiseen kysymykseen ”mitä on mahdollista KUVITELLA ja mitä ei” (ja myös vaihtaa sosiaalisesti niitä mielikuvia, koska muuten niillä ei ole sosiaalista merkitystä). Positivistiksikin mainittu John Stuart Mill jo totesi, että ”ihminen, jolla ei ole vapaata tahtoa, ei pysty kuvittelemaan jumalaa, jolla sellainen olisi!”. (Silloiset kristityt ja islamilaiset oppineet pohtivat ennen kaikkea tahdon vapautta SUHTEESSA JUMALAAN eivätkä niinkään suhteessa refleksireagointiin, joskin sellainekin jo Descartesin kautta oli tiedoksi käsitteellistettyä.)
SK: ” Ei. Molemmat ovat täydellisiä väärinkäsityksiä. Se, että ihminen kokee tekevänsä päätöksen harkinnan jälkeen ei tarkoita sitä, että tämä henkilö olisi todellisuudessa voinut päätyä eri lopputulokseen kuin tämä päätyi. ”

RK: Tämä ei ensinnäkään tietoisessa päätöksenteossa pidä paikkaansa. Toki voi olla myös ”vapaan päätöksenteon” harhatuntemuksia ja ja myös sellaisen VALEMUISTOJA (jollaisia muodostuu aina, kun jokin vaikuttanut mekanismi henkilön kokemuksessa on hänelle täysin tuntematon, ja myös täyttämään esimerkiksi tajuttomuusaikoja, varsinkin jos henkilö ei tiedä tajuttomuudestaan).

Mutta ontologinen kysymys kuuluu: MISTÄ HELVETISTÄ voisi olla peräisin ”vapaan päätöksenteon harhatuntemus”, JOS SELLAISTA EI TODELLISUUDESSA KOSKAAN EIKÄ MISSÄÄN OLISI OLLUT OLEMASSA??

Ja SENKÖ TÄYTISEN HYÖTYÄ olisi HITAASTA harkinnasta ja ”valetitoisuudesta” johonkin toimeen ryhdyttäessä??!! AIVAN SELLAISINAAN NIISTÄ ON VAHINKOA! Niitä myös HARJOIELLAAN pois erilaisia automatisoituneita toimia kuten puhumista, kävelyä, kirjoittamista, työ- ja urheilusuorituksia jne. treenattaessa! Aina ei tarvita tietoisuuttakaan: polkupyörn pystyssä pitämistä ajaessa ei voi oppia tietoisesta, koska tietoinen suoritus on siihen armotta liian hidas siihen tarkoituseen! Se on oppittava ”suoraan”. Missään geenissä se ei myöskään missään tapauksessa ole. Simpanssit ovatkin joissakin valinnoissa ihmisä nopeampia, koska harkintamekanismi (tietoisuus) HIDASTAA ihmisen suoriteusta, vaikka siitä kuinka yritetään opetella tilannekohtaisesti eroon.

Tietoisen päätöksenteon EDUT ja YLIVOIMAISUUS on kiskottava siitä ja vain siitä, että tietoisesti ajatteleva ihminen ei ole sidottu johonkin tiettyyn päätökseen, vaan voi muuttakin sitä silmänräpäyksessä, ja lisäksi hän voi PAINAA TOIMINTAMALLIT TIETOISESTI MIELEENSÄ ja kommunikoida ja kehittää niitä kielellisesti muiden kanssa.

SK: ” Ihminen voi myös aina muuttaa mieltään saadessaan uutta tietoa, tottakai, sitä kutsutaan oppimiseksi.
Oppimisessa ihmisen tietämys kasvaa ja kun tämä tietämys on muuttunut, siit’edes ihminen tekee ainakin joissakin asioissa hieman erilaisia päätöksiä. Jos vaikkapa kaatuu liukkaalla, sen jälkeen todennäköisesti on jatkossa varovaisempi liikkuessaan liukkaalla. ”

RK: Totaa… Mites tämä käy yksiin sen ”alkuräjähdyksen reunaehdoista asti johdetun” dominodeterminimin kanssa?

SK: ” Eräs syy, miksi ihmiset eivät usko determinismiin on se, että ihmiset eivät vietä aikaa tarpeeksi eläinten kanssa. Koirat on ehkä paras esimerkki. Ihmiselle, joka on elänyt pitkään koiran kanssa ja on oikeasti välittänyt siitä osaa nähdä miten paljon oikeasti koiralla ja ihmisellä on yhteistä. ”

RK: Eläimillä ei olekaan tahtoa. Ne eivät ajattele, vaan ragoivat. Ajattelu, tahto ja tietoisuus rakentuvat SYMBOLIKIELELLE.

SK: ” Tosiasiassa valtavasti. Koirat oppivat, välittävät, pelkäävät, suuttuvat, tottelevat, tekevät oman päänsä mukaan, nukkuvat, kukkuvat, masturboivat ja tekevät vaikka minkälaisia asioita, joita ei koiria tuntematon ihminen tule koskaan edes ajatelleeksikaan.
Usein ajatellaan, että tietoisuuden tai vapaan tahdon raja kulkee ihmisen ja eläimen välissä. ”

RK: Juuri siinä se kulkeekin! (Tosin ihmisestäkin voi tulla eläin, jos hänestä tulee ns, susilapsi, joka ei ole kasvanut yhteiskunnassa.)

” Tämä asenne on peräisin raamatusta. ”

EI OLE.

ET vain ole ollut TARPEEKSI tekemisissä eläinten, erityisti TYÖELÄINTEN kuten hevosten kanssa, jotta tietäisit asian oikean laidan, josta entisillä suomalaisilla pakanoilla ei ollut vähäisintäkään epäselvyyttä.

Minä ole syntyisin pakanataustaisesta (varsinkin isän puolelta) perheestä, ja tiedän että ihmisen ja eläimen välinen jyrkkä periaatteellinen ero oli pakanoille selvä, ja se oli myös ensimmäisiä (jollei suorastaan ensimmäinen!) ideologinen asia, joka minulle pienenä opetettiin.

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/364553?page=6#368625

” Käsitys tahdosta ja ihmisen ja eläimen jyrkästä periaatteellisesta erosta ei ole alun perin peräisin kirkosta, vaan ennen kaikkea työeläinten käsittelystä. Hevosmiehet ja härkämiehet ja poromiehet ja norsunajajat tiesivät pilkulleen, että eläin ei ajattele (vaikka asiantuntemattomasta kuinka voisi muulta vaikuttaa), ja niiden käsittelymenetelmätkin perustuivat juuri tuolle tiedolle ja sille rakennetuille prosesseille. Mitä isompi ja vaarallisempi eläin, sitä suuremmassa määrin näin oli ja on. Käsitys, että ”ihminen on tavallinen eläin” perustuu luonnosta vieraantumiselle ja puuttuvan objektiivisen tiedon korvaami- selle väärillä luuloilla. Asia on osoitettu seikkaperäisesti kokeellisesti myöskin, ja voidaan osoittaa uudelleen asianmukai- sissa kokeissa. Ne vain eivät aina ole kauhean yksinkertaisia kesyillä ja puolikesyillä eläimillä. Eläimillä on sitten vastaavasti muita kehittyneitä psyykkisiä ohjausobjekteja, jotka eivät kuitenkaan ole ajattelua, eikä niihin liity ihmisen tyyppistä tietoisuutta eikä tahtoa.
Minun isäni oli ideologisesti pakana, ja hänet oli koulutettu hevosmieheksi eräässä kartanossa 9 – 13 -vuotiaana, juuri ennen sisällissotaa, kun muut kävivät silloista kansakoulua. Opetettin myös, että eläimiä on suojeltava kaikelta vahingoittavalta, ja että jos ne voivat huonosti, tai muuten on ”se aika”, ne tapetaan nopeasti, tehokkasti ja kivuttomasti.

Meiltä ei lähetetty ”saparoveiviä lainaamaan”, vaan enempikin hommassa oli suuren juhlan tuntua, eikä teurastajakaan, muuan melko iäkäs ”nuorempi isäntä” Aku, ottanut hommasta eikä välineistään varsinaisesti palkkaa, vaan sellainen oli pullo viinaa ja osallistuminen välittömästi seuraaviin syöminkeihin, joissa kaikki, lapset mukaan lukien, vetivät napaansa läskiä ja verimakkaraa niin paljon kuin ikinä vaan mahtui (alkupaloiksi pesuvadillinen verimakkaraa noin viiden henkilön voimin, joista minä olin yksi). Muistan, että minä pesin ainakin pari kertaa suolet niihin makkaroihin (jotka muistuttivat suuresti Tapolan nykyistä ohramakkaraa). Suoliin ei jäänyt paskaa eikä ”oksennusta” ainakaan sisälle, sillä ne käännettiin siinä yhteydessä nurin päin. Siihen oli erityinen lehmänsarven kärjestä tehty työkalu, joka ”uitettiin” suolen läpi (suoli itse perässä päästä solmittuna).

”Tuntemattomassa sotilaassa” kirjan ”kettutyttö”, korpihämäläinen hevosmies nostomies Korpela toteaa päästäessään ilmahyökkäyksen aikana ojaan juuttuneen kuormaston hevoset vapaaksi, että ”Saatana, tommottet rattaat saa jäärä! Täällä kiusataan järjettömiä luontokappaleitakin niinkun ne olisivat jollekkin pahaa tehneet. Lähre pois! Mitä täällä teet rääkättävänä!”

Minunkin ajattelussanikin varmasti on muualla kristillisperäistä roskatavaraa, mutta tässä kohdassa ei.

” Oma kokemukseni ei tue tätä ajatusta lainkaan. Jos ihmisellä on vapaa tahto, se on ainakin joillain koirillakin – ja toisin päin. En tosin usko, että sitä on kummallakaan. ”

Susanna vaan ei tiedä psykologiasta mitään, hän on YLE:n kasvatti.

Niitäkin lallattelijoita on, jotka väittävät (yhdessä paikassa) että ihimisellä ei tahtoa ja (toisessa paikassa) että ”eläimillä ON tahto”!

SK: ” No miksi sitten tuntuu siltä, että tekee itse päätöksen? Asiaa on tutkittu. Aivokuvauksissa voidaan havaita, että aikooko ihminen painaa oikeaa vai vasenta nappia ennenkuin ihminen ehtii painaa nappia. Mikä rajumpaa, näissä kuvauksissa on havaittu, että tämä tieto voidaan lukea aivoista ennenkuin ihminen on päättänyt kumpaa painaa.
Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisen kokemus päätöksen teosta tulee tietoisuuteen vasta sen jälkeen, kun päätös on jo tehty aivojen tiedostamattomassa osassa. ”

RK: EI TARKOITA.

Se aktiivisuus, joka näkyy hansbergeriläisessä aivosähkökäyrässä, ei ole päätöksenteko, joka on fysilogisesti ”vaatimaton” kuvantamisessa ja sähkö(magneetti)käyrässä näkymätön synaptinen tapaus, vaan se valmistelu. Lisäski tuo koejärjetely on HARJOITELTU AUTOMATISOITU epätyypillinen tapaus, jossa VALMISTELUA ON EHDOIN TAHDOIN HARJOITTUMISELLA ”SIIRRETTY” EI-TIETOISELLE PUOLEN. Hans Bergerin yksi paragigmaattinen seuraaja Benjamin Libet ei myöskään edes väiitänyt, ettekö yksi vaihtoehto aina olisi olla painamatta kumpaakaan nappia, tekemättä jättäminen. Miten aivoaallot liittyvät päätöksen valmisteluun, sitä ei tänäkään päivänä tiedetä. Asiaa kyllä tutkitaan.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/09/libetin-koe-tiedostamattomasta-paatoksesta-ennen-tiedostettua-tukee-tosiasiassa-kielellista-ajatteluteoriaa

http://blog.brainfacts.org/2014/12/how-is-the-brain-like-a-guitar-hint-it-is-all-about-rhythm/
http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/aivosahkokayra-eeg-n-kehittaja-hans-berger-oli-natsijohdon-salattu-paaideologi

SK: ” Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että siitä ei voi päätellä mitään, että me koemme itse päättävämme asioita.
Se, että meillä on aivoissa rakenne, joka saa annettua meille vaikutelman siitä, että me olemme tehneet päätöksen, vaikka päätös on jo tehty aivojen tiedostamattomissa osissa sitä ennen paljastaa, että kyseessä on vain simulaatio: teatteri siitä, että me koemme tekevämme päätöksiä tietoisesti. ”

RK: Se ”teatteri” HIDASTAA ”reagointia” suuresti. Tuollainen tulkinta on täysin järjenvastainen.
Näin sanoo myös asiaa vuosikymmeneiä tutkinut Daniel Dennett:

http://www.salon.com/2014/12/28/the_truth_about_free_will_does_it_actually_exist/

SK: Tosiasiassa aivot toimivat paljon mutkikkaammin ja paljon suurempi osa päätöksenteosta on tiedostamatonta kuin me arkisesti käsitämmekään, koska aivojemme simulaatio-ominaisuus vie meitä harhaan sen päättelyssä, että teemmekö me päätöksiä tietoisesti, kuinka tietoisesti – vaiko emme. ”

RK: Simulaatio-ominaisuus???

SK: ” On tosin arkisempiakin tapoja selittää asiaa. Ajattele, että olet päättänyt laihduttaa ja olet kovin väsynyt. Väsyneenä sorrut helpommin syömään jotain mitä ei olisi pitänyt kuin virkeämpänä, vaikka olet päättänyt toimia yhdellä tavalla.
Silti sorrut. Miksi? Koska tahdonvoima ei riitä taistelemaan sitä taipumusta vastaan, että olet taipuvainen luonnostasi syömään korkeaenergistä ruokaa. Kysymys on siis tahdonvoimasta ja kuten me näemme tästä, tahdonvoima ei ole rajatonta – päinvastoin.
Jos tahdonvoima ei ole rajatonta se tarkoittaa, ettet voi päättää ainakaan kaikkea tahtomallasi tavalla, koska tahdonvoimasi ei riitä siihen. ”

RK: ELI TAHTO SIIS KUMMINKIN ON!? (Mutta se vaan on heikko…)

SK: ” Itseasiassa me teemme automaattisesti valtavan osan päätöksistä joka päivä, jotta me pysymme hengissä. Jos me harkitsisimme jokaista askelta, pohtisimme jokaista ratinkääntöä, jos me tekisimme tietoisesti kaiken, me emme itseasiassa saisi juuri mitään aikaan. ”

RK: Totta. Toimintoja voidaan automatisoida harjoituksella. Automatisoitutoiminta, ja mm. voidaan kytkeä tietoisesti ”päälle ja pois”, on tietoisesta, tahdonalaisesta toiminnasta muodostunutta.

Ns. suorat ehdolliset refleksit kuten se plkupyörän pystyssä pitäminen ajossa ovat eri asia: ne on ”harjoiteltu suoraan”. Usein ihmisten suureksi yllätykseksi myös jotkin eläimet pärjäävät niissä kovalla harjoittamisessla, koska ne eivät ole kiellisvälitteisiä.

SK: Teemme valtavan paljon asioita rutiinilla, joka tarkoittaa juuri sitä, että me olemme oppineet joitakin asioita niin perin pohjin, että me voimme tehdä ne vaivaamatta tietoista mieltämme kyseisellä asialla. Voimme ajatella jotain muuta samalla tai vain jopa olla ajattelematta sen kummemmin, kun vaikkapa kävelemme.
Nämä seikat antavat osviittaa siitä, että itseasiassa tietoisen päätöksentekomme koneisto on pääasiassa paljon vähemmällä viralla kuin me edes tahtoisimme myöntää. ”

ELI PÄÄTÖKSENTEKOKONEISTO KUITENIN ON, JAPERIAATTEELISESTI ERILAINEN KUIN AUTOMATTISESSA TOIMINNASSA AKTIIVINEN SELLAINEN, Susannankin mielestä!

SK: ” Tahdonvoimaakin on tuktittu. Sitä on rajallisesti ja väsymys ja pinnistely kuluttaa sitä. Sen jälkeen me tarvitsemme lepoa. Tästä syystä vaikkapa stressaantuneena (ylikuormitettuna) on turha kuvitella, että tahdonvoimaa vaativien asioiden tekeminen onnistuu.
Me emme jaksa. Sen takia, jos haluaa muutosta elämäänsä, on ensin varmistettava, että asiat on priorisoitu oikein. Kun priorisoi oikein, tahdonvoima, joka on rajallinen, käytetään kaikkein tärkeimpiin asioihin. Näin ollen, muutoksen teko onnistuu priorisointia muuttamalla eikä pinnistelemällä lisää, joka on pitkällä aikavälillä mahdotonta.
Niinpä jo tästäkin voidaan päätellä, me kamppailemme tietoisella kerroksellamme itsemme autonomisia ja automaattisia prosesseja vastaan ja me voimme voittaa vain osan näistä kamppailuista, joita me käymme itseämme vastaan, koska tahdonvoima on rajallista ja pääasiassa me toimimme automaatilla. ”

RK: Tuskin kukaan kiistää.

Mutta tahto on, ilman stä ihminen ei ole ihminen, siitä riippumatta, kuinka paljon hän sitä todella käyttää.

SK: Olen toki silti sitäkin mieltä, että me emme oikeasti valitse sitäkään miten me tahdovoimamme suuntaamme. Olemme taipuvaisia johonkin, oppineet jotakin ja saaneet joitakin kokemuksia joiden perusteella joissakin tilanteissa tai joissakin pisteissä meidän prioriteettimme muuttuvat – tai eivät muutu.
Eli mielestäni vapaa tahto on samanlainen epäselitys asioille kuin jumalaan vetoaminen. Jumalalla on selitetty pitkälti asioita, joita ei ole ymmärretty tai osattu selittää. Tämä tunnettaan god of the gaps -teoriana. Vapaa tahto on samanlainen free will of the gaps -tyyppinen asia, jolla selitetään mutkikkaita prosesseja, jotka ovat niin mutkikkaita vuorovaikutussuhteiltaan, ettemme me ymmärrä niitä. ”

”Vapaa tahto” on FILOSOFINEN käsite.

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/free will

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/02/tahto-vaan-vai-absoluuttisen-vapaa-tahto

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/will

” Will

the capacity to choose a goal and to make the internal efforts essential to its realization. Will is a specific act that cannot be reduced to consciousness and activity as such. Not every conscious action, even in connection with overcoming obstacles to a goal, is an act of will. The main aspect of an act of will is the realization of the value criterion of the goal and its correspondence to principles and norms of personality. For the subject of will it is not the feeling “I want” that is characteristic but “it is necessary” or “I must.” In realizing an act of will, a person resists the power of immediate needs and impulsive desires.

… Soviet psychology, basing itself on dialectical and historical materialism, sees will as being socially and historically conditioned. In Soviet psychology the fundamental current in the study of will is the study of the philogenesis and ontogenesis of voluntary actions (derived from will) and the higher psychic functions, such as voluntary perception and memorization. The voluntary nature of action, as was demonstrated by the Soviet scientist L. S. Vygotskii, is the result of the mediating role of implements and sign systems in the interrelationships of man and his environment. In the process of a child’s psychic development the original in-voluntary processes of perception, memory, and so forth take on a voluntary character and become self-regulating. There is also a parallel development of the capacity to maintain a goal. Work on set theory by the Soviet psychologist D. N. Uznadze and his school has played an important role in the study of will. ”

JOTTA KYSYMYKSESTÄ ”VAPAA TAHTO” EDES VOIDAAN KESKUSTELLA, tieteellinen ajattelu lähtee liikkeelle toisella tavalla (jolla tavalla tuossa yllä jo olenkin tehnyt, mutta vedetään se nyt yhteen (tämä on todellisuudessa ITERATIIVIEN prosessi, joka ei mene laakista kohdalleen hyvistä lähteistäkään omaksuttuna, mutta yksinkertaistetaan se ”lineaariseksi”:

a) Määritellään (alustavati), mita tarkoitamme ’tahdolla’ (yllä): tahto on psyykkinen prosessi, jolla suoritetaan VALINTA kahden (toiminnallisen) vaihtoehdon välillä; useamman vaihtoehdon valinnat voidaan YLEISYYTTÄ RAJOITTAMATTA aina jakaa kahden vaihtoehdon eli YHDEN BITIN valintojen jonoiksi. ’Vaihtoehto’ on matemaattisesti yhtä kuin VAPAUSASTE (degree of freedom)

b) Määritellään alustavasti, mitä tarkoittaa ’vapaus’. Se esimerkiksi EI VOI TARKOITTAA ”kaikkien ulkoisten vaikutusten puuttumista”, sillä sellaisia todellisia olioita ei ylipäätään ole olemassa (diam:ssa määritelmällisesti!), jotka olisivat ”olioden vuorovaikutusten ulkopuolella”! Sellaiset olisivat kokonaan ”oma versuminsa”, kukin erikseen! ’Vapauden’, merkityksessä ”valinnan vapausateen”, on kuitenkin oltava TAHTOVAN TOIMIJAN KEINOIN MUUTETTAVISSA siltä osin, jota valinta ko. vapausasteessa tarkoittaa. Muuten sitä vapautta ei ole.

Kolmas vaihe, jonka jokainen matemaatikko ainakin tietää välttämättömäksi (jotta käsitettä voitaisiin käyttää teorianuodostuksessa, eli jotta se todella olisi tieteellinen eikä esimerkiksi uskonnollinen käsite:

c) Tutkitaan, etteivät käsitteen määreet ole keskenään loogisesti ristiriitaisia.

Yllä jo käykin ilmi, että tässä nimenomaisessa tapauksessa NÄIN EI YLEISESTI OLE ASIA, sillä toisaalta (sosiaaliselle) ’vapaudelle’ ’tahdon’ määreenä ja toisaalta matemaattiselle ’vapaudelle’ ’tahdon’ välttämättömänä rakenne-elementtinä voi vain sattumalta tulla SAMA MERKITYS.

”Vapaa tahto” on loogisesti ns. ”kakkukakku”- eli hienommin ”tårta på tårta” -(pseudo)käsite, jossa ”päällyskakku” ei suinkaan ole välttämättä samaa kuin ”aluskakku”, eikä kaviaarikakun ja mansikkakakun yhdistelmä ole KAKKU OLLENKAAN…

Tämä ei ole varsinaisesti mikään ongelma, sillä lähes kaikkialla muualla paitsi ehkä kasvatustieteessä PELKKÄ ’TAHTO’ AJAA TEORIANMUODOSTUKSESSA TASAN SAMAN ASIAN KUIN ”VAAPA TAHTOKIN” ja ilman (luonteeltaan ”teologisia”) ongelmia.

http://www.tiede.fi/keskustelut/psykologia-aivot-ja-aistit-f12/rasanen-sekoilee-fysikaalisessa-analogiassaan-tahdosta-t45601.html

SK: ” Se, että me emme ymmärrä ilmiötä yksityiskohtaisesti ei tarkoita sitä, ettemmekö me olisi deterministisiä. Se tarkoittaa vain sitä, että me emme ymmärrä olevamme deterministisiä.
Ihmisen determinismi on samanlaista kuin sään ennustaminen. Sää on niin monimutkainen järjestelmä, että sitä voidaan raskaallakin laskennalla ennakoida vain jonkin matkaa ja silti sattumukset voivat muuttaa lopputulosta raskaasti. ”

RK: Sää EI ole siinä mielessä ”deterministstä” kuin ole yllä määritellyt, että jos (soveltaen) vaikka eilinen sää voitaisiin aivan tarkkaan ”palauttaa” ja sitten antaa sille samat signaalit ulkoa mm. avaruudesta (auringonsäteily ym.) maan sisästä (tulivuoret ym.) meristä, ihmisyhteiskunnasta ussittaisiin, saataisiin joka henkäystä myöten tämän päivän sää. Sää on kaoottista.

SK: ” Ihmisten kanssa olemme saman äärellä: ihminen on niin monimutkainen oppiva organismi, että me emme lainkaan kykene ymmärtämään ihmisen determinismiä yksityiskohtaisella tasolla, koska meillä ei kertakaikkiaan riitä siihen sen paremmin hengen kuin tekniikankaan voimat.
Tästäkään ei seuraa, että ihmisellä olisi vapaa tahto. Ei lainkaan. Ainoa joka seuraa, on se, että me emme kykene osoittamaan asiaa ainakaan niin, että pyrkisimme osoittamaan yksityiskohtaisesti vapaan tahdon tai sen puutteen, koska yksityiskohtia on liikaa ja monet niistä ovat meille vielä kaiken lisäksi salattuja – kuten tiedostamaton mieli – aivojen tiedostamattomien osien toiminta, joka on silti niin äärimmäisen tärkeää, kuten edellä kuvattiin.

Vielä yksi asia: sattumat. Sattumat – tai niin sanottu random-tapahtumat – tai epätodennäköiset tapahtumat eivät nekään lainkaan muuta asetelmaa. Kenties voi olla niin, että jossain tapauksessa vaikkapa aurinkomyrskyn joku hiukkanen häiritsee jonkun aivotoimintaa niin, että tämä henkilö tekee toisen päätöksen kuin olisi muuten tehnyt.
Ei tämä muuta henkilöä vapaan tahdon alaiseksi tai ei-deterministiseksi. Kysymys on vain tiedostamattomasta syötteestä – ulkoa tulevasta vaikutuksesta – joka muuttaa lopputulosta hetkellisesti muuttamalla yksilön päätöksentekoprosessia.
Kyse ei siis ole siitä, etteikö ihminen olisi tässäkin deterministinen, kyse on paremminkin siitä, että ulkopuolinen häiriötekijä aiheutti häiriön deterministisen toimijan toiminnassa. ”

RK: SELLAISTA determinimiä kuin Susanna luulee, EI OLE ITSE MAAILMASSA OLEMASSA.

SK: ” Sanon vielä sen, että itseasiassa determinismin hyväksyminen ei ole niin dramaattisesti moraalisesti kuin annetaan ymmärtää. Esimerkki tästä on se, että jos vaikkapa me emme voisikaan sanoa, että murhaaja on varsinaisesti valinnut vapaasta tahdostaan tappaa jonkun, emme me silti olisi ongelmissa.
Ongelmaa ei synny, koska ihmisen vangitsemiseen ei tarvita perusteeksi sitä, että tämä on toiminut vapaasta tahdostaan rikollisesti. Riittää, että me ymmärrämme sen, että ihminen joka ei kykene noudattamaan edes yhteiskunnan perussääntöjä on kykenemätön olemaan olematta muille vaaraksi yhteiskunnassa ja tämä yksin oikeuttaa vangitsemisen.
Voidaan edelleen myös ajatella, että yksilö saattaa oppia jotain vangitsemisesta vapaan tahdon puutteesta huolimatta ja parantaa tapansa.

Determinismistä on kuitenkin se etu, että se auttaa antamaan itselle anteeksi ilman Jeesusta, joka on huomattavasti hullumpi hyppy älyttömyyteen kuin vapaa tahto. Vapaan tahdon ajatus taas on julma ja epäinhimillinen, jos ihmisellä ei oikeasti ole kykyä valita vapaasti toimia moraalisesti.
Jos uskoo vapaaseen tahtoon ja löytää silti itsensä kerta toisensa jälkeen kertomasta papille mitä pahaa on tehnyt, on jännän äärellä. Jos sen sijaan ei usko papin valtaan vapauttaa synneistä, on kusessa. Sanotaan toki, että se joka ei mieltään pahenna ei tapojaan paranna –
ja tuossa on toki totuuden siemen. Siltikin on huomattavasti armollisempaa nähdä niin, että ihan kaikista asioista mitä on tullut tehtyä ei tarvitse itseään niin kamalasti ruoskia, koska jos pääsisi ajassa taaksepäin samaan tilanteeseen, missä hölmöili ja omaisi kaikki ne samat tiedot ja kokemukset kuin edelliselläkin kerralla –
tekisi tietenkin aivan saman valinnan kuin alunperinkin, jos ympäristön vaikuttimet olisivat samat. Muutosta tuossa tilanteessa voisi luoda vain se, että saisi viedä tietoa myöhemmästä ajasta takaisin päätöshetkelle, mutta silloin ei olisi sama ihminen, joka sen huonon päätöksen teki…
Niinpä determinismissä on jotain armollisuutta, jota vapaan tahdon ajatukseen ei kuulu. En silti puolusta determinismiä sen moraalin, moraalittomuuden tai hyödyn tai haitan perusteella, koska näillä millään ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko determinismi totta.
Halusin vain osoittaa, että osa niistä kauhukuvista joita determinismin hyväksymiseen liitetään ovat vääriä. Minä uskon determinismiin? Entä sitä? Jos olet eri mieltä, miksi?
Kaikkein tärkeintä kuitenkin on, että osaat perustella kantasi itsellesi vetoamatta hyötyihin, haittoihin, moraaliin, jumalaan tai muuhun sellaiseen, jolla ei ole mitään tekemistä sen varsinaisen kysymksen kanssa, että onko determinismi totta.

Stefan myös esitti, että hän ei ole tavannut ihmistä, joka suhtautuisi determinismiin rauhallisesti, joka uskoo siihen. Minulle asia on arkipäiväinen, eikä siihen liity minulla juurikaan tunteita. Mitäpä tosiasioista vouhottamaan?
Olen myös uskonut determinismiin varmaan suurimman osan aikuisiästäni, eli parisenkymmentä vuotta, enkä ole siihen vielä tikahtunut. Eli kysymys ei ole minulle mitenkään uudesta päähänpälkähtämästä vaan arkisesta tosiasiasta samassa luokassa kuin se, että aurinko mitä todennäköisimmin nousee huomennakin. ”

RK: Paitsi että ”Susannan-determinismi” on perätöntä höpönlölpöä.

SK: ” Päätös tämänkin blogin kirjoittamisesta syntyi varsin deterministisesti, vaikka olisi pitänyt nukkua sen sijaan. Tiesin sen kyllä jo etukäteen, että tämä on pakko saada ulos, että saa sitten nukkua rauhassa. Sen sijaan tänään vatuloin Kehä I:llä aika pitkään, menenkö syömään kotimatkalla Mäkkiin.
Päätin etten mene. Kuitenkin Mäkin liittymän kohdalla käännyin liittymästä ja ajauduin syömään. Vapaasta tahdostako? Tokkopa. Lähinnä vain väsymystäni, en vain jaksanut vastustaa kiusausta, koska on ollut vähän pitkä viikko.
Tästä puolestaan voi lähinnä päätellä sen, että olisi varmaan aika taas pysähtyä pohtimaan prioriteetteja: mikä on oikeasti tärkeää? Tahdonvoimaa on vain rajallisesti! ”

Jos on ”tahdonvoimaa”, pitää olla tahtokin…

Ihan kuin jos on ydinvoimaa, pitää olla ytimiäkin.

(Ytimetkään eivät kuitenkaan takaa voimaa.)

SK: ” Itseasiassa determinismi ei sulje pois edes uskonnollisuutta. Voi sanoa, että asiat tapahtuvat jumalan tahdon mukaisesti. Voi jopa sanoa, että me vain käännämme ajan kirjan jo kirjoitettuja sivuja. ”

RK: KUKA ”ne” on kirjoittanut? Koska? Missä?

SK: ” Filippiiniläiset sotilaat uskoivat, että jokaisen taistelun lopputulos on ennaltamäärätty. Tämä vapautti heidät toimimaan liki pelosta vapaana taistelussa, mikä auttoi heitä selviämään paremmin kuin pelon lamaamana.
Eikä uhka moraalillekaan ole niin suuri, koska laumaeläiminä me olemme lähtökohtaisesti pro-sosiaalisia, joka on toinen tapa sanoa, että sen sijaan että me olisimme perisyntisiä, me olemme perimältämme liki tuomittuja toimimaan pääasiassa moraalisesti ja täten me olemmekin perisyntisyyden sijaan perisiunattuja. ”

RK:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/11/yle-toraytti-taas-tuutin-taydelta-paskaa-muka-vauvoilla-moraalivaisto

SK: ” Lisähavaintona muistutan, että ihmisen aivojen rakenteessa on suurin piirtein kaikki samat muinaiset aivojen osat meidän jokaisen päässämme kuin muillakin nisäkkäillä. Liskonaivoista, reaktioista, pako-taistelu -käyttäytymisestä ajattelevaan ihmiseen – se on kaikki siellä, päällekkäin. ”

RK: Elukoilla vaan ei ole kaikkia samoja osiakaan kuin ihmisellä. Ja kaikki korkeimmat nisäkkäätkin KÄYTTÄVÄT aivojaan aivan toisella tavalla kuin ihminen. Ihmisen aivoissa on myeliiniä n. 50%, kun simpansilla sitä on muutama prosentti, ja ihmisen myeliini on lisäksi erilaista. Ihmisellä on jonkin verran ”eläinkin myeliiniä, eri tehtävissä kuin omaa lajityypillistä, mutta eläimillä ei ole ihmisen myeliiniä (ellei sitä ole ihmiseltä istutettu esimerkiksi gliasolujen mukana, jota sitäkin on ainakin rotalla kokeiltu). Ihmisellä on suurin gliasolutyyppi ainoastaan ihmiselle ominainen.

SK: ” Syvimmät aivojen osat ovat vanhimpia, lisko asuu siellä. Päällimmäiset osamme ovat ajattelevia, mutta stressitilanteessa verenkierto heikkenee uloimmilla päällimmäisillä alueilla ja toimii kunnolla vain alemmilla kerroksilla, jotka ovat tiedostamattomia.
Tämä on yksi syy siihenkin, miksi me emme todellisuudessa tiedä, miten me toimimme kriisitilanteessa. Oletko juuri sinä se, joka pelastaa muut pelastusveneeseen vai juuri se, joka heittää muita laidan yli selvitäkseen itse? Siihenkin voi vastata vain joutumalla tilanteeseen. ”

RK: Aivokuori hoitaa kaikkia noita toimintoja. Joillakin muilla lajeilla, mm. hevosella esiintyy kyllä kaksi toimintamallisarjaa, joista alemmantasoinen esiintyy paniikkikäyttäytymisessä.

SK: ” Kuitenkin tahdonvoimassa lienee kysymys siitä, että eri aivojen osat kamppailee keskenään ja kun tahdonvoima voittaa, kenties on niin, että inhimillisimmät ajattelevat päälliaivot ottavat silloin niskalenkin ja kun me uupuneina sorrumme roskaruokaan, silloin taitaa vaistotaso ottaa vallan.

Varoituksen sanana meille yli-älyllisyydestä ja järkeen uskomisesta sen sijaan, että me näkisimme ihmisen sinä monimutkaisena muinais-modernina eri kehitysvaiheiden koostumana toimii se, että USA:n nuoret uskovat olevansa suvaitsevaisempia kuin menneet sukupolvet.
Tosiasiassa kun tiedostamattomia asenteita on tutkittu psykologisin kokein, on havaittu, että heidän asenteensa eri etnisiä ryhmiä kohtaan ovat aivan samoja kuin aiemmillakin sukupolvilla. Jos olet joskus ihmetellyt, että miten Natsi-Saksassa asiat saattoivat edes sotaoloissa karata niin pahasti lapasesta, ihmiskuvasi on väärä. ”

RK: Natsi-saksassa ainakin oli väärä, hansbergeriläinen ihmiskuva.

SK: ” Meissä on paljon eläimellisempiä puolia kuin me haluaisimme koskaan myöntää ja juuri siksi n.s. positiivinen ihmiskuva on niin vaarallinen, koska se saa meidät uskomaan itsestämme ja toisistamme asioita, jotka eivät tiukan paikan tullen lainkaan pidä paikkaansa.
Näiden väärien oletusten seurauksena on tehty jo tähän mennessä useampi entinen puhdistus. Toivon, että me opimme viisaammaksi ja vältymme seuraavalta. Ihmisen ollessa mitä me olemme se edellyttää sitä, että toisilleen vihamieliset etniset ryhmät eivät päädy samalle reviirille niukkuuden oloissa.
Jos niin käy – all bets are off – ja aivojen matalampien tasojen reaktiot voivat viedä meitä kohti seuraavaa katastrofia. ”

Lähettänyt: SusannaKaukinen – 18.3.2016 klo 03.29 ”

Höpsistä.

http://www.theguardian.com/books/2015/apr/01/freedom-regained-julian-baggini-review-possibility-free-will#comment-50018442

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

72 − = 70